Perillä

Ansaitulla oluella.

Keskiviikkona 17.4.

Tänään oli aika nopea päivä. Viitisen tuntia hiihdettiin ja nyt on vain pidetty leiriä Longyearbyenin kaupungin valojen kajastaessa horisontissa. Joen toisella puolella näkyy hiilikaivoksia, autotie ja autoja! Vähitellen aletaan siis siirtyä sivistyksen pariin.

Päivi haasteli vastaan ajaneiden moottorikelkkailijoiden kanssa ja kuuli, että he ovat matkalla katsomaan jääkarhuemoa ja pentuja, jotka oli nähty Temppelbyenissä, josta lähdimme vasta pari päivää sitten. Kauhean kauas ei siis sekään tavoite meiltä jäänyt.

Aamulla on aikainen lähtö ja hiihdetään vielä pari legiä Longyearbyeniin. On hyvä olla siellä ajoissa, jotta keretään välpätä kaikki tavarat aamuyöstä lähtevälle lennolle valmiiksi. Illaksi on varattuna ravintola, että saadaan reissu kaadettua kunnolla.

Nyt nautitaan yöttömästä yöstä!

Tiistaina 16.4.

Enää 30 km jäljellä Longyearbyeniin. Pidetään vielä huomisiltana leiriä ja jätetään muutama legi viimeiselle päivälle. Nyt ollaan jo samalla uralla kuin lähtiessä, mutta silloin ei tuiskussa ja pyryssä nähnyt, että ura onkin noin 20-30 m leveä kelkkaura. Jatkuvasti kulkee kelkkasafareita ja koiravaljakoita samalla reitillä. Lisäksi nähtiin yksi kesämökki kissan kyydissä. Kahden saksalaisen hiihtäjän kanssa vaihdettiin kuulumisia.

Vieläkin on nähty paljon hylkeitä ja jääkarhun jälkiä, mikä on yllättävää moottorikelkkatrafiikista huolimatta. Sää on pysytellyt aurinkoisena ja lämpimänä (-10).

Ruokavarannoissa on siirrytty vaihdanta-talouteen, kun telttakunnilla tulee puutetta eri asioista. Kaakaojauhetta voita ja näkkäriä vastaan ja sitä rataa. Pyramidenista mukaan otetuista 3 oluesta korkataan viimeinen tänä iltana.

Retkikunnalla kaikki hyvin.

Sunnuntaina 14.4.

Aamulla otettiin alkuun pieni nousu ja leppoisa lasku. Koko päivän hiihtely oli helppoa ja mukavaa.

Moottorikelkkoja on tullut vastaan paljon, ja isoja ryhmiä, ja sama varmaan jatkuu Longyearbyeniin asti. Vaiskan kokemuksen perusteella siis turismi on lisääntynyt huimasti.

Aamulla on iso nousu edessä, joten tämän iltaiset syntymäpäiväjuhlat ei saa venyä liiaksi, vaikka ilmapallot onkin jo puhallettu ja tunnelma on teltan katossa!

Enää 4 yötä jäljellä, joten tuntuu, että loppu jo häämöttää.

Retkikunnalla kaikki hyvin.

Lauantaina 13.4.

Eilen vedettiin tiukka repäisy, 9 legiä, jotta päästiin Pyramideniin, vanhaan kaivoskylään. Perillä suunnattiin suoraan paikalliseen kuppilaan, jossa nautittiin paljon borsch-keittoa ja olutta. Sen verran tehtiin tuttavuutta paikallisen Vladimirin kanssa, että hän lupasi esitellä meille kylää seuraavana aamuna.

Tänä aamuna siis kiertelimme puolillepäivin Pyramidenin kylää, jossa on tällä hetkellä 6 vakituista asukasta. Hylätyt uimahallit ja muut autioituneet kylän tilat olivat vaikuttavaa katseltavaa. Opastuskierroksen jälkeen jatkoimme vielä matkaa eteenpäin 5 legin verran.

Nyt yövytään hienolla näköalapaikalla. Toiveet jääkarhun näkemisestä alkavat olla vähissä. Tosin päivää ennenkuin saavuimme Pyramideniin, siellä oli nähty karhuemo kahden pennun kanssa. Erämaafiilis on vähän karissut, kun välillä kuulee jopa moottorikelkan hurinaa.

Tästä jatketaan vain Longyearbyeniä kohti, jotta ennätetään kotilennolle. Kunhan säät säilyvät hyvänä, ei pitäisi tulla liian kiire.

Retkikunnalla kaikki hyvin.

Torstaina 11.4.

Aurinko paistoi tänään koko päivän, lämpötila kävi korkeimmillaan jopa -9 asteessa, mikä lämmitti mukavasti. Auringonpaistetta riittää, sillä aurinko nousee aamulla klo 3:30 ja laskee klo 22:30.

Nyt ei voi enää sanoa, ettei olisi nähty jälkeäkään nalleista, sillä tänään nähtiin yhdet jääkarhun jäljet. Lisäksi erehdyttiin heti aamulla luulemaan yhtä yksinäistä hiihtäjää karhuksi, onneksi ei sentään lähestytty pyssy kourassa. Lisäksi vuonossa havaittiin tänään paljon lintuja, yksi naali ja paljon hylkeitä siellä täällä.

Vuonoon laskeutuvat kymmenmetriset jäätiköiden reunat ovat upean sinisiä auringonpaisteessa. Illalla tuli yllätys, kun kattilassa sulatettu lumi olikin ihan suolaista. Piti lähteä lumenhaku matkalle kaummas rannan suuntaan.

Reittisuunnitelma on vähän muuttunut, mutta Pyramidenia kohti edelleen jatketaan. Tänään matka luisti nopeasti tasaista vuonon jäätä pitkin, keskinopeus n. 3 km/h. Jos kaikki menee hyvin, niin huomisiltana tullaan jo Pyramidenille.

Retkikunnalla kaikki hyvin.

Keskiviikkona 10.4.

Päästiin jäätiköltä alas ja nyt luvassa yöpyminen vuonon jäällä. Jäätiköltä laskeutuminen osoittautui haastavaksi, kun loppui lumi kesken. Loppumatkaksi piti vaihtaa sukset jäähakkuihin ja välillä piti jopa kannella ahkioita. Loppupäivä olikin sitten leppoisaa vuonon jäällä hiihtelyä.

Karhuväijyt on jatkuvasti päällä, mutta yhtäkään nallea ei ole vielä tullut vastaan. Väijyjä jatketaan öisinkin 2 tunnin vuoroissa telttakunta kerrallaan.

Tänään oli kaunis päivä, aurinko pilkisteli kuulaan pilviverhon takaa ja lämpötila kipusi välillä jopa trooppiseen -13 asteeseen.

Ahkiot alkaa onneksi olla jo kevyempiä kuin alkumatkasta.

Retkikunnalla kaikki hyvin.

Perriertoppen huiputettu!

Tiistaina 9.4.

Eilisen odottelun jälkeen heräsimme tänään 07:30 raikkaaseen 30 asteen pakkaseen toiveikkain mielin. Tänään olisi viimeinen mahdollisuus kavuta noin 1700 metriä korkealle kukkulalle noin 800 metrin korkeudesta perusleiristä. Klo 10 lähdettiinkin liikkeelle 14 soturin voimin ja fiilis oli korkealla — pian mekin!

Hiihdeltiin 1200 metrin korkeuteen, missä sukset vaihtuivat köysiin, jäärautoihin ja hakkuihin. Käytiin läpi self-arrest tekniikkaa lyhyesti siltä varalta, että joltakin jalka lipeäisi kaltevalla lumiseinällä. Kolmena köysistönä lähdettiin Perriertoppenin itä-rinnettä ylös, eikä suurempia lipsahduksia raportoitu. Tosin allekirjoittanut humpsahti hieman syvemmälle lumeen oikean jalkansa kanssa, mikä osoittautui noin puoli metriä leveäksi railoksi. Eihän noita lumen peittämiä huomaa kuin niihin osumalla.

Noh, matkaa jatkettiin ja kaikki 14 henkeä saavuttivat huipun selkeässä, mutta tuulisessa säässä. Laskipa eräs retkikuntalainen tuon rinteen suksilla alas näytöstyyliin.

Hieno päivä!

Huomenna lähdetään Trygvebreeniä itään ja alas kohti Austfjordenia. Otetaan taas nalleväijyt käyttöön. Päivät hupenevat, jäätilanne on vielä epäselvä eteläisillä vuonoilla, mutta eipä se meitä haittaa.

Ainakin toinen kolmen hengen teltoista alkaa nääs tuoksua rehelliselle retkikunnalle. Puolisot ja muut sydänkäpyset — antakaa meille sitten kotiinpalatessa muutama vuorokausi aikaa muuntautua taas sivistyneiksi ihmisiksi ennen lähemmän tuttavuuden tekoa.

Sivulauseessa lyhyesti mainittakoon, että reissun aikana on syöty popcornia, ulkofilettä ja pekonia bearnaise-kastikkeella, vahattu ahkion pohjia, naurettu ja laulettu sekä parsittu varusteita lähes ennalleen. Unohtamatta sitä tosiasiaa, että jokainen metri on ihan itse pulkkaa perässä kiskottava.

Terveisiä kaikille niille, joita luvattiin reissussa ajatella ja niille, jotka tulevat väkisinkin mieleen.

Retkikunnalla kaikki hyvin.

-Olli

Maanantaina 8.4.

Ollaan edelleen Perriertoppenin juurella. Sää ei ole ollut suotuisa huiputtamiseen. Otetaan vielä aamulla uusi yritys ja jos se ei onnistu niin lähdetään sitten takaisin päin.

Retkikunnalla kaikki hyvin.

Sunnuntaina 7.4.

Yöllä oli pakkasta 31 astetta ja aamu valkeni pilvisenä. Perriertoppenin huiputus ei siis onnistunut pilvisen sään takia. Hiihdettiin 3 legiä Perrietoppenin perusleiriin. Laskettiin köysien avulla ahkiot jyrkänteeltä.

Sijainti: N79deg7’17” E16deg51’9″

Kiitoksia terveisistä, ne lämmittävät mieltä!

Yhteydenpito Suomeen takkuilee hieman, muuten retkikunnalla kaikki hyvin!