Huippuvuoret 2013

Retkikunta Longyearbyen – Perriertoppen – Newtontoppen – Longyearbyen

Lehtijuttu ja tarinaa Huippuvuorista

Jätä kommentti

Retkikuntamme jäsen Jouni on ollut lehdistön kiinnostuksen kohteena. Jutut voi lukea täältä sekä täältä.

Lähtö lähenee ja on aika tutustua Huippuvuoriin ja sen historiaa… Eli Huippuvuoret (Svalbard) pähkinänkuoressa

Huippuvuorten saariryhmä sijaitsee leveyspiirien 74° N ja 81° N ja pituuspiirien 10° E ja 35° E välillä. Käsittää useita saaria, joista suurimmat ovat Spitsbergen, Nordaustlandet, Barentsøya ja Edgeøya. Saaria ympäröi Pohjoinen jäämeri, Barentsinmeri, Norjanmeri ja Grönlanninmeri. Maapinta-ala on 61 000 neliökilometriä ja siitä 60 % on jään peitossa. Vain alle 10 % Huippuvuorten pinta-alasta on kasvillisuuden peitossa. Kaksi kolmasosaa Huippuvuorten pinta-alasta on luonnonsuojelualuetta. Saarten korkeimmat huiput ovat Newtontoppen ja Perriertoppen. Molemmat sijaitsevat Spitsbergenin saarella ja ovat 1717 metriä. Matka Huippuvuorten pääkaupungista Longyearbyenistä Pohjoisnavalle on noin 1000 km ja Osloon noin 2000 km. Huippuvuorille on lentoyhteys Norjasta Oslosta ja Tromsösta. Kesäaikaan saarille pääsee myös laivalla Tromsöstä.

Hallinto

Huippuvuoret kuuluvat Norjan kuningaskuntaan. Saarten paikallishallinnosta vastaa kuvernööri (sysselmannen), jonka toimisto sijaitsee Longyearbyenissä. Kuvernöörintoimisto hoitaa mm. ympäristöasioita, poliisitoimintaa sekä yleishallintoa saarella. Matkustajien ja ryhmien, jotka aikovat liikkua Longyearbyenin ja sen lähiympäristön ulkopuolella, on ilmoittauduttava kuvernöörin toimistoon.

Asukkaat

Asukkaita Huippuvuorilla on noin 2 900. Heistä noin 60% on norjalaisia ja  40% venäläisiä. Pysyvää asutusta on Spitsbergenin saarella. Suurin keskus on Longyearbyen, jossa asuu noin 2 000 asukasta ja joka on myös Huippuvuorten hallinnollinen keskus. Muita asutuskeskuksia ovat Barentsburg, jossa toimii venäläisomistuksessa oleva hiilikaivos, pääasiassa tutkimusasemana toimiva Ny-Alesund saaren luoteisrannalla (maailman pohjoisin pysyvä asutus) sekä kaivosyhteisö Sveagruva etelämpänä Spitsbergenillä. Lisäksi Spitsbergenin saarella sijaitsee hylätty venäläinen kaivoskylä Pyramiden.

Asutuskeskusten välillä ei ole teitä. Longyearbyenissä, Ny-Alesundissa ja Sveagruvassa on lentokenttä, Barentsburgissa helikopterikenttä. Kesällä asutuskeskuksiin pääsee veneellä, talvella moottorikelkalla. Pääelinkeinot ovat kaivostoiminta (erityisesti hiili), matkailu ja tutkimustoiminta.

Ilmasto

Golf-virta ja etelätuulet tekevät Huippuvuorten ilmastosta pohjoiseen sijaintiin nähden leudon. Vuoden keskilämpötila Longyearabyenissä on -4 °C. Tammikuun keskilämpötila on -16°C  ja kesäkuun +6°C. Huippuvuorten kylmin koskaan mitattu lämpötila on -49.2°C ja lämpimin +21.3°C.

Epävakaisuus, lämpötilojen äkilliset vaihtelut ja kovat tuulet ovat tyypillisiä Huippuvuorten ilmastolle. Tämä johtuu etelästä tulevan lämpimän ja pohjoisesta tulevan kylmän ilman ja meriveden kohtaamisesta. Kylmät tuulet ovat tyypillisiä talvisin, sumu kesäisin. Sademäärät saarilla ovat vähäiset, minkä johdosta Huippuvuoria on luonnehdittu arkitseksi autiomaaksi. Spitsbergenin saaren eteläisillä alueilla sataa enemmän kuin Longyearbyenin tai Ny-Alesundin alueella pohjoisempana.

Saarten pohjoiset ja itäiset alueet ja vuonot ovat jään ja lumen peitossa 8-9 kuukautta vuodessa. Läntinen rannikko on saarten lämpimin ja kostein ja se voi olla sula suuren osan vuodesta. Longyearbyenissä on valoisaa läpi vuorokauden 20. huhtikuuta ja 23. elokuuta välisenä aikana ja kaamos 26. lokakuuta ja 15. helmikuuta välillä.

Geologiaa

Saarten yleisilme on paljas ja niukka. Yli puolet Huippuvuorista on jäätikön peitossa. Jäätiköt ja joet kuljettavat maa-ainesta laaksoihin ja joensuihin. Saarilla on vain vähän kasvillisuutta peittämässä maan muodostumia, minkä takia alue onkin geologeille houkutteleva kohde. Huippuvuorilta voi löytää maakerrostumia kaikilta geologisilta kausilta. Vanhimmat ovat peräisin 1000-440 miljoonan vuoden takaa.

Saarten korkeimmat huiput ovat muodostuneet 400 miljoonaa vuotta sitten alueen maanpinnan laskostuessa. Tällöin Huippuvuoret sijaitsivat lähellä päiväntasaajaa, josta seuraavan 200 miljoonan vuoden aikana ajautuivat pohjoiseen nykyiselle paikalleen.

Eläimistä

Huippuvuorten eläimistö on sopeutunut kestämään hyvin kylmää, taukoja ravinnon saannissa sekä pimeyttä. Maanisäkkäistä saarilla viihtyvät naali, idänkenttämyyrä ja huippuvuortenpeura. Joissakin lähteissä jääkarhu luokitellaan merinisäkkääksi, sillä se viettää suuren osan elinajastaan jäälautoilla. Norppa on yleisin merinisäkäs ja niitä näkee keväisin vuonojen jäällä. Myös norppaa suurempi partahylje on melko yleinen. Mursut viihtyvät Barentsinmeren matalan mannerjalustan runsaiden simpukkakantojen ääressä. Saarten rannikolla tavataan kaksitoista valaslajia. Valkoinen, nelimetriseksi kasvava maitovalas on alueen yleisin valaslaji ja saattaa ajoittain uida rannan tuntumaan. Joissa ja järvissä elävä nieriä on Huippuvuorten ainoa makeanveden kala.

Tundran vapautuessa lumesta touko-kesäkuussa Huippuvuorille lentää kolmisen miljoonaa lintua. Lukumäärä on valtava mutta lajivalikoima niukka. Arviolta vain 28 lajia elää saarilla runsaslukuisina. Eri lähteissä mainitaan mm. pikkuruokki, lapintiira, isolokki, isokihu, pikkukajava, myrskylintu ja pohjankiisla. Vain kiiruna talvehtii saarella. Linnun lähelle on helppo päästä, sillä se ei pelkää ihmistä. Linnut tulevat Huippuvuorille lisääntymään turvallisesti, sillä saarten rannat kohoavat merestä paikoin lähes pystysuorina kallioina, joiden kielekkeille linnut mahtuvat pesimään mutta naalit tai muut pedot eivät uskaltaudu. Petolintuja Huippuvuorilla ei ole, sillä saarilla ei ole jyrsijöitä niiden ravinnoksi.

Kasvillisuudesta

Huippuvuoret ovat paksun routakerroksen peitossa, joka sulaa kesäisin vain pinnasta. Saarilla tavataan 170 eri kasvilajia. Kasvillisuus on niukkaa tundrakasvillisuutta. Kasvit ovat sopeutuneet tuuleen ja kylmään; ne ovat matalia kasvattavat suojaavia karvoja lehtiin tai runkoon. Hallitseva kasviryhmä ovat sammaleet. Myös lähes maan pinnan tasolla kasvavaa vaivaiskoivua tai pajua esiintyy. Kukista yleisimpiä mainitaan sinirikko, huippuvuortenunikko sekä lapinvuokko.

Historiaa lyhyesti

Huippuvuoret löysi hollantilainen löytöretkeilijä ja kartografi Willem Barents vuonna 1596. 1600-1700 –luvuilla Huippuvuoret toimivat valaanpyynnin tukikohtana. Valaanpyytäjiä tuli erityisesti Hollannista, Britanniasta ja Saksasta. 1700-luvulta eteenpäin painopiste siirtyi metsästykseen.  Alkuun metsästäjät tulivat pääasiassa Venäjältä, 1800-luvun puolivälistä eteenpäin Norjasta. Metsästäjät tavoittelivat hylkeitä, mursuja, poroja, naaleja ja jääkarhuja sekä keräsivät lintujen höyheniä ja munia. Intensiivisen metsästyksen seurauksena mursu- ja jääkarhukannat romahtivat, kunnes ne 1900-luvulla rauhoitettiin.

Tutkimustoiminta ja arktiset retkikunnat Huippuvuorilla alkoivat 1850-luvulla. Alkuun nämä toimivat yhdessä siten, että retkikunnat keräsivät samalla myös tieteellistä aineistoa mm. maaperästä, jäätiköistä, eläimistöstä ja kasvillisuudesta. Nykyäänkin Huippuvuorilla on useampi tutkimusasema Ny-Alesundissa ja Longyearbyenin lähistössä.

Kaivostoiminta Huippuvuorilla alkoi 1900-luvun alussa, kun erityisesti alueen hiilivarannot houkuttelivat teollistuvaa Eurooppaa. Amerikkalainen John Longyear perusti Spitsbergenin saarelle hiilikaivoksen vuonna 1905 ja samalla myös nykyisen Longyearbyenin. 1900-luvun alussa Huippuvuoret olivat vielä ”ei kenenkään maata” ja yrittäjät monesta eri maasta kilpailivat oikeuksista  hyödyntää alueen luonnonvaroja. Vuonna 1920 allekirjoitettiin Huippuvuorten sopimus (Svalbard Treaty), jonka myötä Norja sai määräysvallan alueella ja muut sopimuksen allekirjoittaneet maat oikeuden harjoittaa kaupallista toimintaa. Vuonna 1925 Huippuvuorista tuli osa Norjan kuningaskuntaa. Nykyään Huippuvuorilla harjoittavat kaivostoimintaa venäläiset ja norjalaiset.

Suomalaiset retkikunnat Huippuvuorilla 1979 – 2012 (Lähde :  http://www.arktinenklubi.fi)

– 1979       7.7.-21.7  Sulabreen-Eidsuoll Fjellet- Ny- Ålesund,  6 Hlö

– 1983     15.4.-9.5   Longerbyen-Perriertoppen- Wijdetfjort-Longer, 3Hlö, n.400km

– 1983     Huhti-,toukokuu, 3 Hlö, 4Viikkoa

– 1994     Huhtikuu, 6 Hlö, noin 2Viikkoa

1996     1.4.- 17.4  Fredheim-Newtoppen-Longergyen, 18 Hlö, 260km

2000     Syyskuu, Noin 2vko, 4Hlö

– 2005     25.3.- 20.4  Gipsdalen- Newtoppen- Verlegen- Flugflya- Wijdeford- Fredheim, 5hlö, 400km

– 2006     2.4.- 23.4  Fredheim- Newtoppen- Longerbyen, 16 hlö, noin 300km

– 2006    Elokuu, noin 2 viikkoa, 4hlö

2007    31.3- 20.4  Ejkerdalen- Newtoppen- Perriertoppen- Pyramiden- Longerbyen, 10hlö, 350km

– 2007   6.5- 24.5  Longerbyen- Gråhvken- Longerbyen, 3hlö, 520km Koiravaljakolla

–  2009  9.4- 24.4  Vindoddenia- Pyramiden- Austforden- Perriertoppen- Newtoppen- Lomovosovfunna- Fredheim, 6hlö, 275km

–  2009  5.4.- 25.4  sassenfjorden- Gipsdalen- Newtoppen- Perriertoppen- Austforden- Pyramiden- Longerbyen, 15hlö, n. 300km

–  2009  12.7- 16.8  2hlö, 1210km. Huippuvuorten ympärimelonta

–  2011  7.4.- 29.4  11hlö, n.300km

–  2011  9.4.- 25.4  3hlö, n. 300km

–  2012  Elokuu  2hlö. Purjehtien huippuvuorten ympäri

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s